Lähtemisestä ja ensimmäisistä päivistä

Lähteminen, ei mun juttu. Tai tarkemmin ehkä ne muutamat lähtöä edeltävät päivät. Olin lähdössä sitten Kuopiosta Paimioon tai Paimiosta Kuopioon pidemmäksi aikaa tai nyt tänne Göteborgiin. Pyörin kotona aamusta myöhään iltaan kuin väkkärä. Kummasti saa asioita aikaiseksi, mitä ei ole hoitanut ajallaan.. Paimion koti on ehkä pahin; jääkaappi täyteen ruokaa, siivoa, kahvittele mamman ja pappan kanssa tunti tai pari, tee ruokaa, treenit, huomaa mitä ens kerralla pitää kotona tehdä, latele "kuurolle" pikkuveljelle elämänviisauksia, jne.. Haluisitko viettää kanssani aikaa noina päivinä? Ehkä et, mutta pikkuveljeltä ei kysytä :D Pakkaaminen on myös yksi murheenkryyni tai vähintään sen purkaminen, vähän niinkuin treenien jälkeen venytteleminen. Mutta tällä kertaa matkalaukku tyhjeni täällä hetkessä. Jes! 

Lähteminen tarkoittaa aina muutosta, arkirutiinien rikkomista. Luvassa yleensä uutta ja jännää, itsensä haastamista, kokemuksien keräämistä sekä välillä hyppäämistä tuntemattomaan. Olen enemmän paikallaan pysyvää sorttia, sillä kahdella paikkakunnalla asuminen Suomessakin on välillä ottanut päähän. Tänne lähteminen oli kuitenkin pitkäaikainen haave ja pakollinen, jotta pääsee elämässä eteenpäin. Lähdön jälkeen alkaa sopeutuminen uuteen tilanteeseen ja itse taidan sopeutua uusiin ympäristöihin yllättävänkin nopeasti, sillä tuntuu kuin olisin ollut täällä jo ainakin viikon. Monesta asiastahan selviää, kun vain asennoituu oikein ja käy asioita läpi vähintään omassa päässään. :) 

Mutta ei täälläkään asioita ilman sulattelemista ole päässyt. Jo Tukholmassa ihmiset puhuivat sen verran nopeasti, että yksi lause kuulosti yhdeltä sanalta. Silloin kauhistutti ja olisin halunnut nähdä ilmeeni. Aamupalaa tilatessa lisäkysymyksiin oli helppo vastata vain "Nej, tack" ymmärtämättä oikeastaan mitään ja toivoen vain kyselyn loppuvan, jotta saisin kahvia ja ruokaa.. Uuteen ympäristöön tutustumisessa ja sen hämmästelyssä kestää jonkin aikaa; perinteinen ylimääräinen 40min lenkki yliopistolle ensimmäisellä kerralla koettu. Ruokahyllyillä katselee hintoja sekä monia eri makuja monta minuuttia ja miettii, mitäs näistä sitten ottaisi. Lisäksi osaa hedelmistä ei tarvitse punnita ja osa pitää.. Pystynpähän samaistumaan tuleviin asiakkaisiin, joilla on sama tilanne Suomen ruokahyllyillä! Oman 18,5m2 huoneen oven avaamisessa kesti ainakin 3min, kun en tajunnut, miten lukko aukeaa. Tuntui hivenen tyhmältä vielä viidennelläkin kerralla, kun en saanut ovea heti auki.. Nyt onneksi jo osaan! :D Pari ensimmäistä yötä sai myös nukkua huppari ja lökärit jalassa sekä pari vilttiä päällä, kun kämppä oli hivenen vilpoisa. Se on on edelleenkin viileähkö, mutta onneksi olen saanut lainata yhteisen keittiön erillistä lämpöpatteria. Ruotsalaiset on nähtävästi kauhean pihejä lämmön kanssa, koska muillakin on kylmiä huoneita. Tosin en yhtään ihmettele, jos ikkunasta ja ulkoseinässä olevista pistorasioista vetää ilma.. :D 

Vaikka kyseisinä hetkinä sitä toivoisi tilanteen loppuvan, niin kierolla tavalla odotan lisää kommelluksia ja tyhmiä tilanteita! Mahdollisesti jo ensi viikolla, kun kurssit alkavat? Perjantaina kävin tapaamassa Sahlgrenska akademin eli terveystieteiden tiedekunnan kv-koordinaattoria ja ravitsemustieteen opettajaa käytännön asioista. Juttu luisti hyvin ruotsiksi molempien kanssa, joten ihan luottavaisin mielin voi mennä maanantaina alkavalle ravin kurssille (jossa on taas mahdollisuus palata kovaa pyllymäkeä maan pinnalle oman kielitaidon kanssa.. :D). Lauantaina sen sijaan hain yliopiston Welcome packn ja illalla istuin Olofshöjdin asuntolan kahvilassa tutustuen muihin vasta saapuneisiin vaihtareihin. Tänään on tutustuttu vähän lisää lähiympäristöön ja luettu tiistaita varten tutkimusartikkeli lihavuudesta!

Perjantaina saatu paperipinkka, GU-kortti ja Welcome pack

Puss och kram Suomeen!

 Maria